Kasoja, läjiä ja välivarastoja

Meillä on jo pitkään ollut ystäväni kanssa sanonta "älä ruoki kasaa". Kasahan alkaa muodostumaan siitä petollisesta ajatuksesta, että mä laitan tämän nyt hetkeksi tähän...Ja sen viereen ilmaantuu toinen väliaikaisesti ja kolmas siihen päälle jne. Jos kasaa lähtee selvittelemään vaikkapa lajittelemalla kasan sisältöä useampaan kasaan, niin sitten sulla on siinä useampi kasa kasvamassa. Fakta.

Joutoeläinfarmari on tänään painiskellut yhden projektin parissa, joka yhdistää kaksi ongelmaa - kasan ja tyhmyyden. Koko juttuhan lähtee siitä, että pitkä haaveilu ankoista päättyi herätehankinnan myötä viime vuonna. Sille lintuselle (ja kertyville kavereilleen...) piti sitten tehdä äkkiä aitaus. Paikaksi valikoitui kohta jossa oli ollut pieni hevostarha, olihan siinä valmiiksi raivattuna ala. Täällähän siis kaikki paikat pitää ainakin jollain tasolla raivata, koska siellä ja täällä lojuu YLLÄTYS, luonnollisesti ainakin osittain hautautuneena. Tänä kesänä epäsiisti verkkoaita on hiljalleen vaihtunut hienomman näköiseen.

Kiviaita on viime kesänä kasailtu, seiväsaita tämän kesän tuotoksia. Nyt pitäisi sitten tuohon seiväsaidan jatkoksi tehdä katettu suojatarha johon tulee valettu antura. Nykyinen yötarha, joka kuvassa pusikoiden takana siintääkin, on liian ruman näköinen hiljalleen siistiytyvään miljööseen.

Aloitin anturan kaivamisen tovi sitten. Tässä kohtaa astuu kuvioon se tyhmyys. Sitähän voisi vain väittää että tarha tulee tuohon koska siinä on täydellinen paikka, mutta pitäydytään nyt rehellisyydessä ja todetaan että en ihan loppuun saakka asiaa miettinyt. Siinä oli nimittäin pihlaja. Ja asian edetessä myös tarhan koko paisui suunnitellusta. Pihlajan oli siis aika poistua.

Mukava pieni lisämauste kaivuutyöhön nuo juuret. Täällä on maa erittäin otollinen kivien kasvatteluun, joten anturani kaivelu on 30% kaivamista ja 70% kiviin ja juuriin liittyvää oheistoimintaa. Mutta se on nyt kaivettuna. Kiviäkin tosiaan löytyi muutama.

Sitten tullaankin siihen toiseen ongelmakohtaan, kasaan. Pihlajan takana, kahden olkavarren vahvuisen koivun välissä oli kasa. Toinen koivu tuli jo aiemmin vedetyksi nurin, toinen siinä vielä seistä törrötti kasan vartijana. Kasa koostui jostain lahoamassa olevasta puutavarasta ja joka lienee ollut välivarastoituna tuossa paikassa 90-luvulta lähtien.

 Koskapa kasvillisuus on jo vallannut kasan, niin se näytti noin äkkiä vilkaistuna ihan harmittomalta. En edes yritä kiistää, etteikö mielessä käynyt että jos tosta vähän enimpiä poistaa ja sitten ankkojen mökki siihen. Ajattelin kuitenkin tehdä kerralla kunnolla ja hyvä niin, selvisi homman edetessä että toisen koivun juuret oli suurimmaksi osaksi sen kasan sisällä, eikä siis maassa lainkaan. Kun tuon kasan poisti, niin koivun sai vedettyä ihmisvoimin maasta, kaksi juurta piti lapiolla lyödä poikki. Ei varmasti olisi pitkäikäinen puu siis ollut! Mun tuurilla se olisi kaatunut ankkamökin päälle seuraavalla tuulella.

Raivaustyö tuli lähes valmiiksi. Saaliiksi sain pienen alan siistittyä pihaa, kasan hyvää hiekkaa, kasan juuria, apulantasäkkejä, oksia, laudan kappaleita ja muuta poltettavaa, jo mainitun kasan kiviä...

Paljon ruosteisia nauloja, rautalankaa, saranan, jonkun koukun ja kolme jotain jolla on ollut kiinni joku jossain. En tiedä mitä ja missä, puutavara oli jo niin haperoa että siitä ei pystynyt päättelemään juurikaan, mutta näyttäisi että on ollut kiinnitettynä niin että pysyy :D

Ja tietenkään ei voida ohittaa näitä alkutekstissä mainittuja yllätyksiä. Tässä projektissa löytyi ehjä pullo.

Tänään taas tehty työ muistutti tavoitteesta jonka olen asettanut itselleni. Mun jäljiltä ei tarvitse kasoja ja varastontaustoja tällä tavoin raivata!

Jaa että mikä Joutoeläintila?

No niin, nyt minä sen aloitan! Blogin kirjoittamisen. Ajatuksen blogin pitämisestä on heittänyt ilmoille useampi ystävä ja tuttava some-postauksieni vuoksi. Noin vuoden verran on tullut lueskeltua muiden blogeja, mutta jotenkin hirveän vaikeaa alkaa omaa kirjoittelemaan. Eiköhän tämä tästä ala muotoutumaan kun nyt alkuun pääsee.