Jaa että mikä Joutoeläintila?

No niin, nyt minä sen aloitan! Blogin kirjoittamisen. Ajatuksen blogin pitämisestä on heittänyt ilmoille useampi ystävä ja tuttava some-postauksieni vuoksi. Noin vuoden verran on tullut lueskeltua muiden blogeja, mutta jotenkin hirveän vaikeaa alkaa omaa kirjoittelemaan. Eiköhän tämä tästä ala muotoutumaan kun nyt alkuun pääsee.

Kuka on Joutoeläinfarmari?

Joutoeläinfarmari on hieman omituinen ituhippi, puunhalaaja, harrastelijavalokuvaaja ja yhden naisen eläintenpelastuspartio. Ei aktivisti, ei juntti, ei umpimaalainen - vaan Joutoeläinfarmari. En ole syntynyt maataloon vaan omakotitaloalueelle. Molemmat vanhempani ovat maalta lähtöisin. Jo pienestä pitäen olen tykännyt eläimistä, kaikista eläimistä. Siinä missä muut ihastelevat ulkomaanmatkoilla arkkitehtuuria ja ilmastoa, Joutoeläinfarmari katselee puita ja elukoita. Minä pelastaisin ihan kaikki maailman reppanat eläimet ja lähimmäiset yrittävät tätä toimintaa hillitä parhaan kykynsä mukaan, elämän realiteettien vuoksi, eivät pahuuttaan. Muistan hyvin jo varhaisesta lapsuudesta sen, että kummieni koti oli unelmieni paikka - vanha talo ja talli pihassa. Sitä kohti siis pyrkimään! Mutta koskapa tämän blogin tarkoitus on keskittyä Joutoeläintilan elämään, niin itsestä höpiseminen riittää!

No mikä se Joutoeläintila on?

No ainakaan se ei ole voittoatavoitteleva Farmi! Joutoeläintila ei ole työ eikä harrastus, se on elämäntapa ja koti. Ei siinä mitään huikeaa säästöä saa että pitää hyötypuutarhaa, mutta on se porkkana vaan niin hyvää suoraan omasta maasta ja rakkaudella "kynsittynä" (eli kitkettynä).

Joutoeläintilan fyysinen sijainti löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Monen monta myynnissä ollutta paikkaa, netin selaamista, soittelua, haaveilua. Ei vaan osunut. Viimein Joutoeläinfarmarin äidillä välähti, että hänpäs tietääkin yhden aika sopivan paikan. Ja koskapa äitee (kuten ainakin Nurmossa sanotaan) tunnetaan tomerana ja aikaansaavana ihmisenä, niin ripeästi oli pari puhelua soitettu ja kahveet sovittuna. Kättä päälle ja hyppy kohti tuntematonta.

Joutoeläintilan tuleva päärakennus on toisaalta purettu vanha kaksfooninkinen. Eli pelastettu kai sekin jossain määrin ;) Äitee löysi senkin. Hirsitalo se olla pitää Joutoeläintilalla! Rakennusta nimitetään Kartanoksi, erään ystäväni "Kartanon Rouva" -heitosta lähtien. Kartanon etenemistäkin tässä blogissa tullaan näkemään.

Ennenkaikkea Joutoeläintila on koti. Se on koti kaikille niille otuksille joita tässä kirjoittelun edetessä tullaan näkemään. Mutta on se ihmiskotikin. Kodin pitää olla paikka jossa on mukavaa. Jonne voi palata, minne ikinä onkaan lähtenyt. Joutoeläintilalla ei turhaa draamaa suvaita.