Meni siinä marraskuu

En tahtoisi valittaa, mutta ompahan ollut ankea alkutalvi! Ei ihan hirveästi jää jälkipolville kerrottavaa marraskuusta 2015.

Hölmykkä on tätä mieltä...kaikesta

Joutoeläintilan keskeneräiset hommat on edelleen kesken. Päivä päivältä vähemmän kesken, mutta kesken kumminkin. Syytän tästäkin ankeaa marraskuuta, koska syyllinen on kaikkeen löydyttävä ja minä se en tietenkään voi olla!

Joulukorttien lähettely ei ole mun juttu, mutta tässä kun kuuntelee sateen ropinaa ikkunaan niin ei voi välttyä ajatukselta että huomenna voisi kuvata joulukortti 2015 -kuvan. Sellaisen realistisen joulukortin. Miksi kukaan ei ole tehnyt joululaulua aiheesta? On hankia korkeita nietoksia, pakkasyötä, rekiretkeä. Ei kaikkien joululaulujen ole pakko olla yltiöpositiivisia ja tunnelmallisia, kyllä joku voisi rustata "vettä sataa ja kaikkia v*tuttaa" -teemallakin laulun. Ja tunnelmahan se on sekin :D

Se on virallisesti syksy nyt...ja sananen meidän tallin materiaaleista

Viimeisetkin hevoset tuli tänään laitumilta sisään. Laidunkausi oli tänä vuonna lähes 6 kuukauden mittainen, uskomattoman pitkä siis! Eihän tuolla ole enää hetkeen mitään syötävää kasvanut - ja hyvä niin koska on ollut yöpakkasiakin jo välillä - eli ihan heinä- ja rehuruokinnalla on ulkona elelty. Mutta helpottaa se Joutoeläinfarmarin päivää kun ei ole kahta kertaa päivässä ulos ja sisään -rumbaa, matkaa tallista laitumille kuitenkin on sen verran että koko köörin liikutteluun menee tunti kaikkine riimujen ja loimien laittoineen. Eli laiskuuttani olen ulkosalla pitänyt :D Kun sää on suosinut ja suojaankin pääsee. Lievennän laiskuus -leimaa sillä, että isommassa tilassa nuo käyttäytyvät paremmin. Pienemmissä tarhoissa alkaa kahnaukset ja kiistat, joten talvikaudella pienennetään porukoita ja jotkut tarhaavat ihan yksikseen. En ole ikinä ymmärtänyt sitä logiikkaa, että joku kaveri käy kesällä mutta ei talvella. Toki tämä pääasiassa tammoista koostuva rykmentti tarjoaa monia muitakin outouksia elämään.

Jokasyksyinen outous on se, että viime talvena vieressä asunut kaveri ei välttämättä enää käykään. Siis se sama, jonka kanssa on koko kesä syöty samaa heinätupsua ja syksyn tullen samasta kasasta heinää puo vasten puota. Mutta ei, sisällä se nyt vaan ei voi asua vieressä enää. Viime talvena voi mutta tänä talvena ei. Voi se samaan tarhaan mahdollisesti tulla, mutta ei viereiseen karsinaan. Ei tähän kiukutteluun kaikki osallistu, mutta enemmistö ja sehän riittää melkoisen metelin aikaansaamiseksi. Joutoeläinfarmari on käyttänyt useamman hetken elämästään jälleen tänä syksynä sen asian fundeeraamiseen, että miten nuo tyypit tuonne talliin sijoitetaan. Päätellen vallitsevasta hiljaisuudesta, tehtävässä on onnistuttu vähintäänkin kohtuullisesti. Se on yllättävän mutkikas palapeli, kun on useita erilaisia muuttujia. Joku ei missään nimessä käy jonkun viereen, jollakin pitää olla joku tietty vieressä, jonkun pitää saada olla päässä niin että on vain yksi vierustoveri, joku ei voi olla tietyssä karsinassa koska vastakkaisella seinällä on tietty hylly, jne. Ja sitten on jo pienen fanilauman itselleen kerännyt Hölmis eli Hölmykkä eli Hölmö Harmaa, joka ei välitä mistään noin turhasta. Sille käy kaikki vieruskaverit ja paikat. Vaan koskapa Hölmykkä on pienen elefantin kokoinen, niin minä haluan että se elelee tallin isoimmissa karsinoissa. Ja ne isommat karsinat on tietenkin sillä puolella käytävää jossa on vain muutama karsina :D Tallin sympaattiset jätit asuu siis niissä ja muut saa kiistellä normaalikokoisista karsinoista. Onhan se pienoista helppojen kaverien hukkaan heittämistä, mutta mieluummin vaivaan hieman päätäni asian kanssa kuin asutan yli 170 senttiset superkivat hevoset vähän yli 9 neliön karsinoihin jos yli 12 neliöisiäkin on tarjolla...

No niin, ja niihin karsinoihin. Tämä materiaali-asia tuli mieleen nyt, koska huomenna aamupäivällä on eräs talliaan uusiva kaverin kaveri tulossa näitä katsomaan. Tässä vuosien saatossa aika moni on ollut niistä kiinnostunut, joten kerrotaan nyt pääpiirteittäin jotain ja toki katsomaan saa edelleen tulla jos haluaa!

Talli on tehty valmiiksi olemassa olleeseen rakennukseen, kaikki sisusta purkaen mutta mitathan siinä ei muutu. Karsinat sovitettiin siis rakennuksen mittoihin niin että käytävälle asetetut vaatimukset sekä karsinoiden minimikoko täyttyy. Täysin pinta-alan minimissä ei menty, pienimpiinkin karsinoihin tuli hivenen lisää, ihan sillä ajatuksella että eipähän mene millimetrien halkomiseksi koskaan. Hieman yli 9 neliön karsinoita on 5, vähän yli 12 neliöisiä on 4 (joista yhdessä asuu kanit ja yksi on materiaalien varastona toistaiseksi) ja yksi on 16 neliöinen josta puuttuu vanerointi seinästä eikä siten ole hevosten käytössä. Kyllä, se legendaarinen virhe keskeneräiseen muuttamisesta tuli tehtyä, ja karsinoita on viimeistelty sitä myöten kun on ollut tarvetta.

Karsinat on omien mittojen mukaan tehdyt elementit. Ulkoseinää vasten on paksu vaneri ja väliseinät sekä etuseinät on muovilankkua. Erityisesti muovilankut kiinnostaa kansaa siinä vaiheessa kun pitää seiniä uusia, toki pari uutta tallia tehnyttä on näitä elementtejäkin käynyt katsomassa. Itse laskin, ja omille laskelmille parikin vahvistusta sain, että näinkin ison tallin tekemisessä valmiit elementit ei tule loppupeleissä juurikaan sen kalliimmiksi kuin itse tehdyt. Minä halusin ensisijaisesti turvalliset, kestävät ja sellaiset karsinat joita ei tarvi koko ajan korjata. Ja liukuovet.

Muovilankun hinta hirvitti niitä ostaessa. Moneen kertaan vatkasin asiaa, sitten totesin että kun sitä tallia tehdään lainarahalla niin nyt panostetaan. Sen tietää sanomattakin että myöhemmin ei tule niihin kalliimpiin materiaaleihin vaihtaneeksi. Oli kyllä täysin oikea ratkaisu! Pari kuvaa 7 vuotta vanhoista muovilankkuseinistä:

Pelkän vesipesun jälkeen. Aiemmin käyttämäni (ja nyt hyllyttämäni) turvekuivitus sotkee kaikki pinnat. Vasemman puoleinen lankku ennen pesua ja oikea pesun jälkeen. Muovilankku on heti kuiva koska se ei ime kosteutta itseensä. Se ei siten myöskään toimi minkään elämän kasvualustana.

Hampaat tai hokit ei tee muovilankkuun samanlaista reikää kuin puuhun tai vaneriin, tässä ajassa tulleita "vaurioita" on joka karsinassa ja kuvassa on niistä pahin. Muovilankku on lisäksi läpeensä saman väristä, joten ei tule samaa ulkonäköongelmaa kuin maalatun puun kanssa.

Pesun jälkeen karsinat näyttää lähes uusilta. Paremmin lika muovilankusta lähtee kuin vanerista, kuten "valkoinen" seinä osoittaa. Maatilavaneri kuitenkin kyseessä eli pitäisi olla painepesurilla puhdistuvaa vaan vähän hiljaista on siinä suhteessa...

Tässä kuluneessa ajassa on tarvinnut korjata muutaman ruokakupin saranat, ovat siis käytävällä kääntyvää mallia. Muita remontteja ei ole tehty. Jokainen pala kallista lankkua on säästettynä sillä ajatuksella että jos pitää korjata joku kohta. Ensi kesän projekteihin on jo liitetty vanerien tehopesu sekä muovilankkujen pienien tummenemien putsaus.

Kasoja, läjiä ja välivarastoja

Meillä on jo pitkään ollut ystäväni kanssa sanonta "älä ruoki kasaa". Kasahan alkaa muodostumaan siitä petollisesta ajatuksesta, että mä laitan tämän nyt hetkeksi tähän...Ja sen viereen ilmaantuu toinen väliaikaisesti ja kolmas siihen päälle jne. Jos kasaa lähtee selvittelemään vaikkapa lajittelemalla kasan sisältöä useampaan kasaan, niin sitten sulla on siinä useampi kasa kasvamassa. Fakta.

Joutoeläinfarmari on tänään painiskellut yhden projektin parissa, joka yhdistää kaksi ongelmaa - kasan ja tyhmyyden. Koko juttuhan lähtee siitä, että pitkä haaveilu ankoista päättyi herätehankinnan myötä viime vuonna. Sille lintuselle (ja kertyville kavereilleen...) piti sitten tehdä äkkiä aitaus. Paikaksi valikoitui kohta jossa oli ollut pieni hevostarha, olihan siinä valmiiksi raivattuna ala. Täällähän siis kaikki paikat pitää ainakin jollain tasolla raivata, koska siellä ja täällä lojuu YLLÄTYS, luonnollisesti ainakin osittain hautautuneena. Tänä kesänä epäsiisti verkkoaita on hiljalleen vaihtunut hienomman näköiseen.

Kiviaita on viime kesänä kasailtu, seiväsaita tämän kesän tuotoksia. Nyt pitäisi sitten tuohon seiväsaidan jatkoksi tehdä katettu suojatarha johon tulee valettu antura. Nykyinen yötarha, joka kuvassa pusikoiden takana siintääkin, on liian ruman näköinen hiljalleen siistiytyvään miljööseen.

Aloitin anturan kaivamisen tovi sitten. Tässä kohtaa astuu kuvioon se tyhmyys. Sitähän voisi vain väittää että tarha tulee tuohon koska siinä on täydellinen paikka, mutta pitäydytään nyt rehellisyydessä ja todetaan että en ihan loppuun saakka asiaa miettinyt. Siinä oli nimittäin pihlaja. Ja asian edetessä myös tarhan koko paisui suunnitellusta. Pihlajan oli siis aika poistua.

Mukava pieni lisämauste kaivuutyöhön nuo juuret. Täällä on maa erittäin otollinen kivien kasvatteluun, joten anturani kaivelu on 30% kaivamista ja 70% kiviin ja juuriin liittyvää oheistoimintaa. Mutta se on nyt kaivettuna. Kiviäkin tosiaan löytyi muutama.

Sitten tullaankin siihen toiseen ongelmakohtaan, kasaan. Pihlajan takana, kahden olkavarren vahvuisen koivun välissä oli kasa. Toinen koivu tuli jo aiemmin vedetyksi nurin, toinen siinä vielä seistä törrötti kasan vartijana. Kasa koostui jostain lahoamassa olevasta puutavarasta ja joka lienee ollut välivarastoituna tuossa paikassa 90-luvulta lähtien.

 Koskapa kasvillisuus on jo vallannut kasan, niin se näytti noin äkkiä vilkaistuna ihan harmittomalta. En edes yritä kiistää, etteikö mielessä käynyt että jos tosta vähän enimpiä poistaa ja sitten ankkojen mökki siihen. Ajattelin kuitenkin tehdä kerralla kunnolla ja hyvä niin, selvisi homman edetessä että toisen koivun juuret oli suurimmaksi osaksi sen kasan sisällä, eikä siis maassa lainkaan. Kun tuon kasan poisti, niin koivun sai vedettyä ihmisvoimin maasta, kaksi juurta piti lapiolla lyödä poikki. Ei varmasti olisi pitkäikäinen puu siis ollut! Mun tuurilla se olisi kaatunut ankkamökin päälle seuraavalla tuulella.

Raivaustyö tuli lähes valmiiksi. Saaliiksi sain pienen alan siistittyä pihaa, kasan hyvää hiekkaa, kasan juuria, apulantasäkkejä, oksia, laudan kappaleita ja muuta poltettavaa, jo mainitun kasan kiviä...

Paljon ruosteisia nauloja, rautalankaa, saranan, jonkun koukun ja kolme jotain jolla on ollut kiinni joku jossain. En tiedä mitä ja missä, puutavara oli jo niin haperoa että siitä ei pystynyt päättelemään juurikaan, mutta näyttäisi että on ollut kiinnitettynä niin että pysyy :D

Ja tietenkään ei voida ohittaa näitä alkutekstissä mainittuja yllätyksiä. Tässä projektissa löytyi ehjä pullo.

Tänään taas tehty työ muistutti tavoitteesta jonka olen asettanut itselleni. Mun jäljiltä ei tarvitse kasoja ja varastontaustoja tällä tavoin raivata!

Jaa että mikä Joutoeläintila?

No niin, nyt minä sen aloitan! Blogin kirjoittamisen. Ajatuksen blogin pitämisestä on heittänyt ilmoille useampi ystävä ja tuttava some-postauksieni vuoksi. Noin vuoden verran on tullut lueskeltua muiden blogeja, mutta jotenkin hirveän vaikeaa alkaa omaa kirjoittelemaan. Eiköhän tämä tästä ala muotoutumaan kun nyt alkuun pääsee.