Kahvakuulailu on niin nähty

 Eilen kerättiin kiviä pellolta. Löytyi aika paljon...Koskapa aloitus venyi aiottua myöhemmäksi, niin saalis vain kipattiin ankkalammen pohjoisrannalle, siitä se kärrätään kiviaidan osaksi sitten kun ehtii.

On melkoisen tehokasta hyötyliikuntaa tuo. Kolmekin tuntia kun kävelee maiharit jalassa äestetyllä pellolla kantaen ja heitellen erikokoisia kiviä, niin tulee jo hieman sellainen olo että urheiltukin on. En oikein jaksa uskoa että innostun maksamaan tunnin kahvakuulajumpasta. Vaikka olisi miten sosiaalista ja saisi pinkin juomapullonkin ;)

Tämän päivän yhtenä urakkana oli ankkojen pienen altaan siivoaminen. Ankoilla on väliaikaisratkaisuna pieni valmisallas tarhassaan siihen saakka että lampi on valmis ja aidat ympärillä. Ankathan on muuten tosi sympaattisia eläimiä, mutta niin sotkuisia että sitä ei edes pysty kuvailemaan. Näiden harrastuksena on mm se, että hiekkaa ja muuta maa-ainesta kolataan nokalla veteen. Tämän seurauksena tänäänkin lapioin altaan pohjalta 20 sentin kerroksen liejua. Tosi hyvä jatkotreeni eiliselle kun kyykisteli altaan äärellä aika monta toistoa - likaisen veden tyhjäyshän suoritetaan luonnollisesti pienellä sangolla äyskäröiden. Eipä tuonne pumppua kannattaisi laittaakaan, tukossa olisi heti.





Aina välillä kuulee ihmettelyä siitä, miksi esimerkiksi kotieläinpihoilla kaikille muilla eläimillä on kasveja tarhassa ja on nättiä ja syötävää ja mukavaa. Niin että miksi ankoilla on yleensä vaan paljas maa ja lätäkkö. No, syy on niinkin yksinkertainen kuin että ei kasva. Ei mikään. Ei varmaan ikinä enää. Kuvassa näkyy oikein hyvin se mihin asti paikalliset lintuset aidan raosta yltää ja siltä alueelta on ihan kaikki syöty. Suurin osa kasveista juuriaan myöten. Tein tuon seiväsaidan viime kesänä ja ihan tarkoituksella sellaisen että ankat yltävät pitämään sen ulkopuolen ja alustan paljaana - ei jää leikkurin ulottumattomiin kasvustoa jota pitäisi trimmerillä viimeistellä.