Kevätjuttuja

Kerron siitä lisää kenties huomenna...

Näin lausuin tätä edeltäneessä postauksessa. Noo, paheisiini kuuluu asioiden lykkääntyminen jonnekin tulevaisuuteen koska ja siksi (lisää tähän tekosyitä, katastrofeja ja muita viivytyksiä).

Mutta tuli se kevätkin kaiken sateen ja kylmän takaa. Puuhattu on aivan tolkuttomasti. Tolkuttomasti siis sanan siinä merkityksessä että puuhaa on ollut paljon mutta myös siinä merkityksessä että en usko ihan kaikkien ihmisten pitävän tätä touhua täysin järjellisenä.

Huonon sään töitä on mm aiemmassa postauksessa mainittu hevosten siistiminen. Käytinkö oikeasti sanaa "mainittu", postaus näytti hetkellisesti lievältä avautumiselta. Joka tapauksessa alla olevassa kuvassa on hevosfarmarin rakkaimmat esineet talvikarvan häätämisen aikoihin:

Suka ja sakset liittyy pelkästään harjojen ja häntien siivoamiseen. Joskus muinoin kun olin nuori ja innokas, harjailin talvimammuttikarvasuomenhevosta sualla siistiksi. Sitten tulin vanhemmaksi ja viisaammaksi, kenties laiskemmaksikin, ja otin käyttöön metallisen hikiviilan sahalaidan. 20 minuuttia per hevonen ja irtokarva on poissa. Joidenkin yksilöiden kohdalla käsittelyn joutuu toistamaan kertaalleen, mutta ei ole paha rasti verrattuna siihen sualla nytkyttelyyn. 

Näissä kuvissa sama hevonen suoraan tarhasta haettuna ja 20 minuutin käsittelyn jälkeen.

Ei, tässä ei ole kynitty Joutoeläintilan

päivän lounasta. Tässä on vain saalis hevosten puunaamisesta...

Sehän on siis ihan oma syyni, että nämä on tälläisiä karvakasoja. Olen vain maailman laiskin loimittaja, vaikka joka vuosi päätänkin että ensi syksynä aloitan ajoissa ja loimitan koko talven. Into loppuu pariin päivään. Jos sattuu olemaan talvella kilpaileva hevonen tallissa, niin sitä loimittelen ja muut kasvattaa mammuttikarvan ja loimitellaan vain kamalimmilla keleillä. On siinä hyväkin puoli vaikka keväällä kiroiluttaa. Nimittäin keskitalven kovilla pakkasilla ei tarvi stressata että paleleeko hevoset kun tallin lämpötila laskee +10 asteesta nollan tuntumaan. Voi keskittyä koko tarmollaan stressaamaan mm sitä että jäätyykö vesiputket ja lähteekö auto käyntiin.

Huonon kelin hommina tuli myös purettua hevosten laitumien aidat. Aloittaessa oli aina hyvä sää ja joka kerran lopettaessa taivaalta satoi tiskirättejä ja kaikki vaatteet oli märät. Tässä touhussa oli olemassa sellainen epämääräinen takaraja, että kaivinkone oli tulossa aukomaan tukossa olevia ojia "kunhan vähän kuivaa", joten aloitin homman hyvissä ajoin ettei tulisi kiire. Laitumien purkamisesta hyviä puolia miettiessä tuli oikein yksi oikeasti hyväkin mieleen: lankojen inventointi.  

Note to myself: en enää ikinä kerää lankoja pois epämääräisenä takkukasana vaan kerään langat heti vyyhtiin. Aivan uskomaton työ selvitellä ja pyöritellä miljoonassa solmussa olevia lankoja! Nämä kaikki ei siis ole tänä keväänä purettuja, vaan aiempiakin mukana.

Ja toinen note to myself: jos lanka katkeaa niin uusin sen heti seuraavaan solmuun saakka. Ei enää koskaan aitoja, joissa on eri laatuja lankoja parhaimmillaan 20 cm:n mittaisina pätkinä kun on "ihan vaan äkkiä" korjattu. Ihmekös tuo jos samasta kohdasta on aina rikki, ei mikään sähkäle voi kulkea tuollaisessa "aidassa". Onhan noissa hieman eroa kun vertaa takkuisena kerättyjä siisteihin. Aion myös jatkossa käyttää vain muutamaa erilaista lankaa aidoissani. Yhtä väriä ja paria eri paksuutta. Pysyy kokonaisuuskin huomattavasti siistimpänä siten. Puretuissa löytyi 5 eri vahvuutta ja ainakin saman verran erilaisia värejä.