Milloin minä kiinnostuin puutarhuroitsemisesta?

Joutoeläinfarmarin äitee harrastaa puutarhan pitoa. Siellä on vaikka mitä kasvamassa, harvinaisiakin kasveja. Olen onnistunut tähän ikään mennessä vain kulkemaan perässä kasveja esiteltäessä ja kehumaan että "joo hieno on". Kasvien nimet unohtuu samantien ja jäljelle jää puu, puska ja kukka. Siihen on järki ja kiinnostus riittänyt että syötäväksi tarkoitettuja juttusia kasvatetaan, mutta se kaikki muu touhu on mennyt yli hilseen. "Kyllä suakin sitten kiinnostaa kun on oma paikka", kertoi äitee. Juupa juu...

Vaan kyllä äitee tietää, näemmä. Viime vuonna tehtiin ensimmäiset istutukset. Oli mietitty että mihin laitetaan ja mitä laitetaan ja niitä sitten kasteltiin ja ihmeteltiin. Nyt on sitten kevään puuhana ollut se ennen niin käsittämätön pihan kiertäminen sen tiimoilta että miten kasvit on ensimmäisestä talvestaan selvinneet. Ja varsin hyvältä näyttää, suurin osa on lähtenyt tähän vuoteen reippaasti ja täysissä voimissa. Muutama "saappa nähärä" tuolla vielä on kytättävänä.

Erityisen ilahtunut olen onnenpensaan hyvästä talvehtimisesta. Onnenpensas on yksi niitä harvoja kasveja joista olen tykännyt silloinkin kun muuten en kukkaloille lämmennytkään. Äitee on tämän pensaan omastaan alulle laittanut ja kasvattanut tänne siirtämiseen asti. Paikaksi pensaalle valikoitui Kartanon eteläinen pääty. Koska rajanaapurin rakennukset on suht lähellä rajaa, niin tuohon väliin muodostuu suojainen paikka jahka Kartanokin kasvaa täyteen mittaansa. Pitäisi olla puskalla siinä mukava asustella. Ja mielessäni jo näen miten kauniilta se näyttää tulevina vuosina seinustalla kukkiessaan.

Kevään suurin puutarhaprojekti

Tämän kevään suurimpana projektina on ollut kylän läpi kulkevan tien vierustan ehostaminen. Tai no, sitä vierustaa riittää vielä mutta ehostettu on Kartanon etupihan kohta. Tuohon tuli joitain vuosia sitten istutettua ystävältä saadut viinimarjapensaat, alkuperäinen ajatus oli että hyötypuutarha kiertäisi taloa edestä ja sivulta.

Sittemmin mieli on muuttunut ja viime vuonna istutetut omena- ja luumupuut sekä mansikat ovat talosta viistosti rinteessä. Siinä on valmiiksi hyvä maakin ja sopiva tila hyötypuutarhalle. Viinimarjapensaat muutti siten myös sinne. Leikkasin ne matalaksi muutamia oksia lukuunottamatta, koska niiden hoito on jäänyt vähän heikoksi ja olivat leikkaamisen tarpeessa. 

Omenapuurivistö näkyy kuvan oikeassa laidassa ja luumupuut jää kuvan ulkopuolelle omenapuiden yläpuolella rinteessä. 

Aion aidata koko hyötypuutarhan kunhan ensin keksin että millaisen aidan haluan.

Marjapensaiden tilalle istutettiin rivistö tuijia aidaksi kasvamaan. Kuvissa näkyvä vanha tupa on aiemmin mainitsemani purkuun menevä, joten sen pihalle tuoma suoja tulee häviämään. En halunnut leikattavaa aitaa enkä lehtipuita. Alla olevista kuvista näkee lähtötilanteen joka oli melkoinen ryteikkö, tasoituksen jälkeen ja valmiin lopputuloksen.

Viisi tuijaa pitää vielä hakea, sitten on aidalla mittaa riittävästi. Lisäksi ojan reunassa kasvavat pajut raivataan tänä vuonna pois. Aita suunnattiin tien reunan mukaan, eli se kaartuu loivasti. Ojan piennar on valahtanut vuosien saatossa, se pitää vielä kaivaa tai kaivauttaa takaisin ryhdille jossain vaiheessa.